En pidä ismeistä. Aatteet ahdistavat minua. En suostu kallistumaan poliittisesti mihinkään suuntaan. Tahdon laukoa mielipiteitäni joutumatta leimatuksi city-hipiksi, kokkariksi, kommariksi tai miksilie puunhalaajaksi. En jaksa väitellä ja vääntää kättä. Kysyttäessä perustelen kaiken journalistisella sitoutumattomuudella ja kysyn väliäkö hällä.
Mutta annahan olla, jos joku tuhannen taalan tampio suvaitsee asettaa ihmisiä arvojärjestykseen sen perusteella, kenen kanssa he sänkynsä jakavat. Voi tampio-parkaa!
Homoaktivisti minussa nousee silmät leiskuen ja nyrkit ojossa barrikadeille, kun mistään mitään tietämättömät torvelot soittavat suutaan. Ai, luonnonoikku vai? Aijaa, etteikö meillä ole samoja oikeuksia? Pohjasakkaa? Eläimiinsekaantujia? Salaliitto? Mitä sieniä sä oikein vedät?
Minua ei saisi sateenkaarenkirjavan rekka-auton lavalle kirveelläkään. En suostuisi ikimaailmassa marssimaan Pride-paraatissa rauhanlippuun kietoutuneena. Minä vain tahdon korjata vääriä, valistumattomia mielipiteitä ja tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Parhaiten se luultavasti onnistuisi, jos hellästi tönisin valistumattomia urveloita sateenkaarenkirjavien rekka-autojen alle, mutta toistaiseksi olen tyytynyt vain piipittämään internetissä. Ja kenties lausumaan muutamia valittuja sanoja yleisistä ihmisoikeuksista ja maalaisjärjestä, mikäli tilanne on sitä vaatinut.
Homoudesta väitteleminen on hulvatonta. On harvoja asioita, jotka kirvoittavat vastaväittelijöiltä niin riemastuttavia argumentteja, ja joista puhuessaan tietää olevansa täysin oikeassa.
PS. Edellisen merkintäni inspiroimana muutama kieroutunut ihmisyksilö kävi oppilaitokseni aulassa kimppuuni ja väkisinhalasi minua. Mikäli blogini siis toimii käänteispsykologisesti, tahtoisin ilmoittaa, että vihaan rahaa palavasti, enkä missään nimessä tahdo saada tuhansien eurojen käteislahjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti