Opiskelen ammattikorkeakoulussa. Oppilaitoksen käytäviä asuttaa lisäkseni liuta muita aikuisia ihmisiä.
Oppilaitoksessani järjestetään maanantaisen ylikansallisen vaaleanpunaisten sydänten päivän kunniaksi Halipäivä. Päivän tarkoitus on rohkaista oppilaita piristämään toistensa arkea ja halata niin maan perkeleesti. Ja, mikä parasta, jaossa on myös yleisen bestiksen titteli!
Peruskoulusta tuttu, taatusti epäsuosittujen oppilaiden mielialaa latistava halikilpailu (kilpailijat halaavat miljoonia ihmisiä ja pyytävät käpälöimiensä yksilöiden allekirjoitukset pahvisydämeen; eniten lääppinyt voittaa) käydään nyt myös minun koulussani! Ammattikorkeakoulussa! Missä opiskelijat ovat aikuisia ihmisiä ja osaavat varmaan käskemättäkin halata ystäviään!
Olen harkinnut verhoutuvani maanantaina piikkilankaan. Siitäkin huolimatta, että lämmin ja vastaanottavainen olemukseni luultavasti pitää halailijat kaukana aivan luonnostaan.
Minä en hali. Olen halannut parhaita ystäviäni viimeisten kahden vuoden aikana yhteensä viisi kertaa. Asunnossani asuvaa Naista olen halannut ystävyysvuosiemme aikana korkeintaan viidesti. Voi olla, että liioittelen.
Ystäviä sopii mielestäni halata, jos
1. Tapaamme pitkästä aikaa
2. Tulemme olemaan erossa pitkän aikaa
3. Ystävällä menee niin huonosti, etteivät sanaa enää riitä, ja on turvauduttava voimakeinoihin
(4. Gin tonic kuudentoista lajitoverinsa kanssa on sekoittanut harkintakykyni)
Mikäli siis liikut huomenna sen erään valtaisan oppilaitoksen käytävillä Pasilan asemaa vastapäätä ja näet vainoharhaisesti pälyilevän toimittajaopiskelijan, pysy kaukana.
Katsos perhanaa, olen aivan samaa mieltä asiasta. Jos ne kerran jossain Jenkkilässä lääppiä lätystävät toisiaan, ei saman nuolemisen tarvitse rantautua jäyhien suomalaisten kiusaksi.
VastaaPoistaAina löytyy jotain wannabe nuoleskelijoita, jotta hyppäävät vaikka lyhtytolpan kimppuun, jos siitä vain irtoaa jotain lisäpisteitä. Mistä sitä rautalankaa taas saikaan nopeasti lainaksi...?