tiistai 15. maaliskuuta 2011

Viisuholisti

Kevään(i) kohokohta lähestyy. Toukokuisista lauantai-illoista parhainta vietetään tänä vuonna pari viikkoa tavallista aikaisemmin, jo 14.5. Päivämäärä on merkitty puhelimeeni, taskukalenteriini ja syvälle takaraivooni.

Euroviisut on (kansainvälisittäin ihan ESC vaan) tapahtuma, jossa suunnaton määrä huonoa musiikkia saa satoja miljoonia kuuntelijoita. Kliseiset lyriikat ja samalla kaavalla sävelletyt, toisinaan varovasti kantaa ottavat tanssibiisit yhdistävät eurooppalaisia tehokkaammiin kuin mikään solidaarisuusohjelma koskaan.

Musiikkimakuni on tavallisesti hyvin sivistynyt ja intellektuelli. Kuuntelen pikkunäppärää singer/songwriter poprockia ja epämääräistä kitaravetoista indierenkutusta.

Toukokuu ja Euroviisut muuttavat kaiken. Olen fanaattinen, vaikka olenkin seurannut kilpailua vasta vuodesta 2006 alkaen. Silloin olin yksi niistä, jotka pitivät Lordia suurena kansallisena häpeänä, ja jotka finaalin jälkeen suurimalla äänellä julistivat "tällasen vähän erikoisemman artistivalinnan" hienoutta.


Ystäväni järjestivät minulle viime kesänä 
syntymäpäiväjuhlat, joiden teemana oli Euroviisut.
Esiinnyin moldovalaisena saksofonistina. 


Nykyään seuraan useiden viisumaiden esikarsintoja. Esimerkiksi Ruotsin Melodifestivalen näytetään vuosittain suorana FST:llä, viimeksi viime lauantaina.

Koostan vuosittain reilua kuukautta ennen finaalia henkilökohtaisen top kymppini. Toistaiseksi suurin osa suosikeistani on selviytynyt semifinaaleista finaaliin, mutta finaaliäänestyksessä Eurooppa on kanssani eri mieltä. Joka kerta.

Viisufinaalia edeltävä viikko on minulle pyhä. Semifinaali-iltoina minua on hyvin vaikea saada TV:n äärestä minnekään. Toistaiseksi ainoa riittävän hyvä syy on ollut Rufus Wainwrightin konsertti. Ymmärtänette.


Tänä vuonna merkintäni ovat yllättävän rauhallisia. 


Suomen edustajavalinnoista olen yleensä eri mieltä muun maan kanssa. (Paitsi Waldo's Peoplesta.) Etenkin viime vuonna hävetti. 

Tänä vuonna myönnän riemulla maanpetturuuteni ja annan täydet 12 pistettä länsinaapuriin. Ruostin edustajan Eric Saaden kappale Popular on kaikkea sitä, mitä viisubiisiin kuuluukin olla; sopivan mauton, äärettömän tanssittava ja sinnikäs korvamato. Olisin äänestänyt Saadea jo viime vuonna, elleivät ruotsalaiset olisi lähettäneet väärää artistia Norjaan.


Äänestäminen ei onnistunut suomalaisesta liittymästä. Kokeilin.



Parhaat viisubiisit 2006-2010

5. Serebro: Song #1 (Venäjä, 2007)

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Lahesta

Lahti (ru. Lahtis)



Lahden vaakuna on liekehtivä autonrengas.




Sijainti Hollolan syleilyssä, Vesijärven (vetinen järvi) rannalla (lahdessa), noin 100 kilometriä Helsingistä Päijät-Hämeeseen

Väestö Lahtelaisia. Pääasiassa teinejä ja vanhuksia. Väestön harvat aikuiset ovat omaksuneet käyttäytymismallinsa joko teineiltä tai vanhuksilta. Yleisilmeeltään harmaankirjavaa kansaa. Lahtelaiset tervehtivät toisiaan vihamielisella tuijotuksella, mutta kiittävät bussikuskeja hymyillen.

Kieli Lahti. Kielelle ominaisia piirteitä ovat d-kirjaimen ja nen-päätteiden pois jättäminen (kts. punai__, keltai__). Päätteiden puuttumisen lisäksi muut sanaväännelmät ovat tyypillisiä (esim. numerot: ykköi, kakkoi, kolmoi jne.) Lahtelaiset ovat kotoisin "Lahesta".

Kulkuyhteydet Lahdesta pääsee pois helposti ja halvalla, sisäinen matkustaminen on hankalaa ja kallista. Bussilippujen hintoja korotetaan kerran vuodessa 20 sentillä. Nykyhinta 3€ (maaliskuu 2011).

Tärkeimmät vientituotteet Mäkihyppääjät, doping-skandaalit

Tärkeimmät kulttuurikeskukset Sibelius-talo (vanhukset) ja Kariniemen rantapuisto (teinit)

Pyhä eläin Pelikaani, jota kunnioitetaan ja rakastetaan syvästi, vaikkei siitä ole mihinkään.

Kuuluisia lahtelaisia Janne Ahonen, Jari Litmanen, Sininen


Merkintä on kirjoitettu 20 vuoden intensiivisen empiirisen tutkimustyön perusteella. Kirjoittaja ei ota vastuuta lukijoidensa huumorintajuttomuudesta.

Lukijat