keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Työtön

Olen valmistumassa (kyllä, tämä on vähän venähtänyt) ammattiin, jota ei arvosteta, alalle, jossa on liikaa tekijöitä suhteessa tehtävän työn määrään.

Olen jo kauan sitten luopunut glamrööseistä haavekuvistani, joissa patsastelen mystisen eteerisenä päätoimittajahenkilönä pilvenpiirtäjätoimistoni kattorakenteissa kimmeltävien Swarowski-kristallien loisteessa ja kuuntelen ovista ja ikkunoista satavien kultakolikoiden kilinää autuas hymy huulillani.

Ymmärrän, että aikuisuuteni tulee luultavammin koostumaan useista eri mittaisista työpätkistä kaikilla mahdollisilla aloilla, ja ajatus kiinteästä kuukausipalkasta tuntuu yhtä absurdilta kuin katto-Swarowskini.

Kaikesta pessimismistäni huolimatta selailen usein oppilaitokseni verkkosivuille ilmestyviä työ- ja harjoittelupaikkailmoituksia, joilla tulevia media-alan ammattilaisia rekrytoidaan Oikeisiin Töihin.

Ainakin teoriassa.

Työ- ja harjoittelupaikkailmoitusten lukeminen vaatii nimittäin sujuvaa Bullshit Bingo - Suomi - Bullshit Bingo -kielitaitoa. Helpottaakseni muiden viestinnällisten alojen tulevien ja nykyisten ammattilaisten tuskaa, olen koonnut oheen listan muutamista ilmoituksissa ja usein käytetyistä termeistä, ja niiden merkityksistä.

Kansainvälinen työympäristö
Kahvinkeittimessä lukee "Dolce" ja saat kolme kertaa vuodessa käyttöösi firman '89 Toyotan, joka sammuu kolmosella. Projektipaltsuissa puhutaan finglishiä.

Monipuoliset työtehtävät
Saat keittää työkavereillesi kahvia JA teetä, viedä seka- JA bioroskiksen kolmesti TAI viidesti viikossa, ja toisinaan pomosi tuo uhmaikäisen lapsensa töihin, koska ei muuten ehdi katsella sen kuolaista naamaa ja sitten vaimo valittaa, mutta koska pomo on tosi kiireinen, jää kuolaisen naaman katseleminen sinun tehtäväksesi. Ja pikku-Aapokatriina on muuten allerginen huonepölylle, joten jos voisit eliminoida kaikki pölyhiukkaset koko konsernista, ois kiva!

Kasvuyritys
Kahden piikkitukkaisen koodarin perustama markkinointiyritys, joka ei poikkea millään tapaa muista samankokoisista ja samoja palveluja tarjoavista yrityksistä, mutta jolla on Vitun Hieno logo, ja toimisto silleen niinku tosi ironisesti matalakattoisessa vanhan kalliolaisen rakennuksen kellarissa.

Some-lanseeraus
Tehdään yritykselle oma sivu Facebookiin, kirjoitetaan sinne "Nonni nyt sitä sitten ollaan täällä! Moikka vaan kaikille ja hyvää viikonloppua! :)" ja ihmetellään, kun tykkääjiä ei ilmesty. Instagramiin postataan kuva firman logomukista, jossa on kahvia, ja kuvatekstiksi tölväistään "Kahvitauko ;)".

Lounasetu
Yksi (1) seitsemän (7) euron lounasseteli per työpäivä. Työpaikkaravintolan lounas maksaa 11,50. Jos et syö lounasta työkavereidesi kanssa työpaikkaravintolassa, olet outo ja jäät ulos jengistä, etkä ikinä verkostoidu.

Harjoittelukorvaus
Huom. ei palkka. Media-alalla työskentelevät tulevat uraohjukset ja viestintäkiiturit rakastavat alaansa ja työtään niin paljon, että maksavat vuokransa ja sähkölaskunsa pelkällä ammatillisella täyttymyksen tunteella, eivätkä näin ollen edes tarvitse kapitalistista rahapalkkaa yritykseltä, joka työllistää vakituisesti toistakymmentä henkilöä, joiden kaikkien työt harjoittelija lopulta tekee.

Toivottavasti tästä lyhyestä sanastosta on apua!

Ja teille markkinointi- ja viestintäfirmojen rekrytoijille tiedoksi: me emme ihan oikeasti ole idiootteja.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kamala


Tiedättehän ne sellaiset naisihmiset, joita iltapäivä- ja naistenlehdet tituleeraavat kilvan ”ihaniksi naisiksi”? Ne sellaiset ihmisnaaraat, jotka vuolaasti jakavat kokemuksiaan uniikeista elämäntilanteistaan, jotka ovat ”kasvattaneet heitä ihmisinä”, kun ympärillä keskusteluohjelman studiossa istuvat muut leidit nyökyttelevät myötätuntoiset mutruilmeet naamoillaan, silmäkulmat kosteina?

Ne ovat niitä samoja naisia, jotka kutsuvat muita samaa sukupuolta edustavia aikuisia hassunhauskasti ”tytöiksi” ja avautuvat jatkuvasti siitä, miten ”on niinku tosi tärkeetä, et on omaa aikaa ja siis niinku tilaa kasvaa”.

Niitä, jotka kokoontuvat laumanomaisiksi ryppäiksi puimaan yhden joukkoon kuulumattoman henkilön tunne-elämää ja sen puutteita. Niitä, jotka voivat käydä viidentoista minuutin syväluotaavan keskustelun ripsistä tai siitä, mitä kenenkin miespuolinen jatke sanoi ja mitä se oikeasti tarkoitti.

Kuvan ohjelma saattaa liittyä merkinnän aiheeseen. 
En ole koskaan ymmärtänyt sellaisia naisia. Enkä ymmärrä, miten kukaan voi ymmärtää niitä. En usko, että ne itsekään ymmärtävät itseään. Toisinaan joudun kuitenkin olosuhteiden pakosta kommunikoimaan näiden naaraiden kanssa, mikä johtaa yleensä siihen, että minusta tehdään seuraavat johtopäätökset:

1.”Se on siis niin rekkis.”
Sori muru, ei ihan. En vain jaksa maalata naamaani tuntikaupalla ja asetella jokaista päälakeani koristavaa karvaa feng shuin mukaiseen harmoniseen järjestykseen.

2. ”Se siis niin yrittää viedä mun miehen.”
Ei, armaani, miehesi vain osaa keskustella mielenkiintoisemmista aiheista kuin sinä. Kuten esimerkiksi viiksistä. Ehkä sinunkin pitäisi opetella keskustelemaan viiksistä.

3. ”Se siis niin yrittää pokata mut.”
Kuten internetissä sanotaan: Minä en edes.

4. ”Se on siis niin ilkee.”
Rakkaani, sitä kutsutaan sarkasmiksi. Jos et ymmärrä sitä, lienee parasta, että pysyttelet kotoisan kanalaumasi luona, etkä edes yritä kommunikoida ulkomaailman kanssa.

Itketään yhdessä!
Joskus pohdin, oliko minun kasvatuksessani kenties jotain vikaa. Miksei minusta ei koskaan kasvanut valtamedian alati mainostamaa tsirbulaa? Sitten muistan, että tämä kyyninen kamala akka on huomattavasti parempi vaihtoehto, ja jatkan television kammottaville korkkarihanhille huutamista.

torstai 20. joulukuuta 2012

Huuhaakielteinen

Lähipiirini on saanut nauttia rakastettavasta taipumuksestani huomautella virheellisestä kielenkäytöstä (tiesittehän, että vain neste tippuu, ja jotta jokin kiinteä asia voi tippua, on sen ensin muutettava olomuotoaan?) ja tiettyjen sanojen käyttökiellon vaatimisesta jo useiden vuosien ajan. Lähipiirini on jostain käsittämättömästä syystä varsin pieni, joten haluan jakaa viisauttani myös internetin virtuaalisilla vaahtopäillä.

Kauniissa kielessämme on kaksi sanaa, jotka saavat minut näkemään punaista. En huokaile onnesta kuullessani jonkun puhuvan pitkästä juoksusta tai pöhinästä, mutta typeryydestään huolimatta kyseiset fraasit eivät saa minua sokean raivon valtaan.

Tahtotila ja voimauttaa sen sijaan saavat.

Pohtikaamme näitä uusiutuvan kielen kukkasia hetken aikaa.

Tahtotila on merkitystään tarpeettomasti toistava ilmaus, jota liituraitaiset liimatukat mieluusti viljelevät. Se tarkoittaa halua tehdä jotakin, mutta koska ”halu” tai ”tahto” ovat liian rahvaanomaisia sanoja geometrisissä kokoustiloissa käytettäviksi, on tahtotila ottanut vallan. Se tihkuu hunajaista konsulttiniljaa ja saa käyttäjänsä vaikuttamaan piikkitukkaiselta matkapuhelinliittymiä honottavalla äänellä myyvältä juipilta, joka luulee itsestään paljon enemmän, kuin olisi aiheellista. 

"Nyt on hei tosi kova tää meidän tahtotila, jätkät!" Kuva: 123rf.com

Maailmankaikkeuden typerimmän kirjainrykelmän tittelin myönnän silti sanalle ”voimauttaa”, ja kaikille siitä johdetuille naurettavuuksille. Voimauttamisesta, voimaantumisesta ja voimauttavista elämyksistä tulee välittömästi mieleen kristalliparantaminen ja piikkimatot. Sana muistuttaa eteerisesti tyhjyyteen tuijottelevista elämäntapaguruista, jotka kosmiseen rakkauteen vajonneina kertovat juuri Sinulle, miten Sinun tulisi ottaa vastaan universumin kosketus ja kuunnella delfiinien laulua samalla, kun mussutat puhdistavia superruokia, jotka maistuvat mullalta.

Kosmista rakkautta ja kristalleja! Kuva: 123rf.com

Yritin etsiä internetin ihmemaasta jonkinlaista selitystä sille, mitä ”voimauttaa” on merkitsevinään, mutta jo hakutulosten otsikot saivat minut voimaan pahoin. Mikäli joku siis tuntee osaavansa selittää sanan merkityksen, olen pelkkänä korvana. Tai silmänä, koska ottaisin selitykset vastaan mieluiten kirjallisessa muodossa. Yllättävät puhelinsoitot tuntemattomista numeroista ovat arveluttavia.

Ja ennen kuin neiti Nina K. linkkaa minulle kommenteissa jonkin Elämään Eksyneiden ikiaikaisista viisauksista, teen sen itse:

Pohdittavaa viikonlopuksi.

Lukijat