Huuhaakielteinen

Lähipiirini on saanut nauttia rakastettavasta taipumuksestani huomautella virheellisestä kielenkäytöstä (tiesittehän, että vain neste tippuu, ja jotta jokin kiinteä asia voi tippua, on sen ensin muutettava olomuotoaan?) ja tiettyjen sanojen käyttökiellon vaatimisesta jo useiden vuosien ajan. Lähipiirini on jostain käsittämättömästä syystä varsin pieni, joten haluan jakaa viisauttani myös internetin virtuaalisilla vaahtopäillä.

Kauniissa kielessämme on kaksi sanaa, jotka saavat minut näkemään punaista. En huokaile onnesta kuullessani jonkun puhuvan pitkästä juoksusta tai pöhinästä, mutta typeryydestään huolimatta kyseiset fraasit eivät saa minua sokean raivon valtaan.

Tahtotila ja voimauttaa sen sijaan saavat.

Pohtikaamme näitä uusiutuvan kielen kukkasia hetken aikaa.

Tahtotila on merkitystään tarpeettomasti toistava ilmaus, jota liituraitaiset liimatukat mieluusti viljelevät. Se tarkoittaa halua tehdä jotakin, mutta koska ”halu” tai ”tahto” ovat liian rahvaanomaisia sanoja geometrisissä kokoustiloissa käytettäviksi, on tahtotila ottanut vallan. Se tihkuu hunajaista konsulttiniljaa ja saa käyttäjänsä vaikuttamaan piikkitukkaiselta matkapuhelinliittymiä honottavalla äänellä myyvältä juipilta, joka luulee itsestään paljon enemmän, kuin olisi aiheellista. 

"Nyt on hei tosi kova tää meidän tahtotila, jätkät!" Kuva: 123rf.com

Maailmankaikkeuden typerimmän kirjainrykelmän tittelin myönnän silti sanalle ”voimauttaa”, ja kaikille siitä johdetuille naurettavuuksille. Voimauttamisesta, voimaantumisesta ja voimauttavista elämyksistä tulee välittömästi mieleen kristalliparantaminen ja piikkimatot. Sana muistuttaa eteerisesti tyhjyyteen tuijottelevista elämäntapaguruista, jotka kosmiseen rakkauteen vajonneina kertovat juuri Sinulle, miten Sinun tulisi ottaa vastaan universumin kosketus ja kuunnella delfiinien laulua samalla, kun mussutat puhdistavia superruokia, jotka maistuvat mullalta.

Kosmista rakkautta ja kristalleja! Kuva: 123rf.com

Yritin etsiä internetin ihmemaasta jonkinlaista selitystä sille, mitä ”voimauttaa” on merkitsevinään, mutta jo hakutulosten otsikot saivat minut voimaan pahoin. Mikäli joku siis tuntee osaavansa selittää sanan merkityksen, olen pelkkänä korvana. Tai silmänä, koska ottaisin selitykset vastaan mieluiten kirjallisessa muodossa. Yllättävät puhelinsoitot tuntemattomista numeroista ovat arveluttavia.

Ja ennen kuin neiti Nina K. linkkaa minulle kommenteissa jonkin Elämään Eksyneiden ikiaikaisista viisauksista, teen sen itse:

Pohdittavaa viikonlopuksi.

Leimattu

Tatuoinnit ovat rumia, poikkeuksetta.
Nimim. Nimi Merkki (iltasanomat.fi)

(Voisin tässä merkinnässä viitata parisuhdemarkkinaspesialisti H. Laasasen taannoiseen valistuneeseen arvioon siitä, että "tatskat on ällöi ja tatuoidut naiset horoi! t. miehet", mutta uskon kyseisen tekstin parodioivan itse itseään oikein mallikkaasti.)


Minulla on tatuointi. Oikeastaan minulla on kaksi tatuointia, mutta ne sopivat niin kertakaikkisen saumattomasti yhteen, että vain harvat ja valitut ymmärtävät niiden olevan kaksi erillistä taideteosta.

Ja koska minulla on tatuointi (tai kaksi) olen luonnollisesti oikeutettu olemaan jotakin mieltä kuvien väkivaltaisesta ihoonsahakkauttamisesta.

Valtakunnan ykkösaviisi Ilta-Sanomat pyörittää parhaillaan kertakaikkisen kovatasoista "Kaunein tatuointi" -kilpailua, johon lähetettyjen kuvien perusteella toimeliaat toimittajat ovat koonneet listan Suomen suosituimmista (Ilta-Sanomien Kaunein tatuointi -kilpailuun osallistuneista) tatuointiaiheista. Lista ei yllätä, mutta antaa minulle oivan mahdollisuuden ilmaista mielipiteeni suomalaisnaisten tatskamausta.


IS:n mukaan naiset tahtovat mieluiten ikuistaa ihoonsa jotakin seuraavista:

Siivet selässä
"Tää niinku kuvastaa sitä, miten mä oon niinku tämmönen herkkä/langennut/rikottu enkeli."

Kukat (erityisesti ruusut ja köynnökset)
"Ruusut on niinku tosi romanttisia ja naisellisia kukkia, ni mä otin nyt tämmösen viis senttii korkeen sutturuusun tähän mun käsivarteen ja sit ku mä kuudenkympin kynnyksellä lihon kolkyt kiloo ni se näyttää tosi söpskältä mun habassani!"

Linnut
"Mä oon aina ollu niinku tämmönen levoton sielu, ni tää nyt on semmonen niinku metafora sille, miten mä oon niinku tosi vapaa ja mua ei voi niinku kahlita."

Enkeli
"Mun isä/äiti/sisko/veli/setä/täti/serkku/bestis/kissa/koira/kultakala on niinku mun suojelusenkeli, ni nyt se on niinku sit ikuisesti mun ihossa." (Bonuspisteitä, jos enkelöity hahmo on olevinaan fotorealistinen, mutta näyttää kuudesluokkalaisen kuvistyöltä ja/tai demonin riivaamalta.)

Lasten nimet
"Mulla on ollu vähän ongelmia muistaa mun lasten nimiä, ku niitä on niin monta, ni otin sit tämmösen muistilapun tähän mun solisluun alle!"

Perhonen
"Mä oon niinku herkkä perhonen, jonka siivet joskus uhkaa pettää, mut oon silti tosi kaunis omalla tavalla."

Sydän
Suokaa anteeksi, en kykene keksimään minkäänlaista selitystä sille, että joku tahtoisi geneerisen ystävänpäiväsydämen ihoonsa. En pysty. Miksi. Kertokaa.

Mietelauseet
"Musta tää 'Its better to burn out then feid away' on niinku tosi syvällinen ajatus, joten mä halusin sen niinku mun lapaluuhun tämmösellä tosi nätillä fontilla, eikä mun tatuoijakaan osaa englantia, mut ei se mitään, kyl kaikki niinku ymmärtää, mitä tää tarkottaa, vaik siin onki joku kirjotusvirhe. Korjautan sen sit joskus!"

Tähdet
"Tää niinku kuvastaa sitä, miten ystävät on vähän niinku tähtii, et niitä ei niinku aina nää, mut ne on silti aina siellä."

Eläimet (delfiinit ja kotieläimet)
Ks. perhonen, ks. linnut, ks. kukat, ks. enkelit, ks. 80-luku soitti ja kaipaa tatuointikliseitään


IS:n kattavalta listalta jäi valitettavasti puuttumaan henkilökohtainen suosikkiaiheeni: aasialaiset kirjoitusmerkit.

Tiedättehän, ne sellaiset ältsipäheet kiemurakirjaimet, joita poimitaan suoraan nettisanakirjoista niiden todellista merkitystä sen kummemmin miettimättä, ja joita tatuaatiomestarit sitten hakkailevat asiakkaidensa orvasketeen merkkien oikeaoppisesta kirjoitustavasta viis veisaten? Ja joita kaltaiseni erinäisiä itäaasialaisia kieliä harrastuksenomaisesti opiskelleet ihmiset katselevat metron liukuportaissa kaulaliinoihinsa puolihuomaamattomasti tyrskähdellen.


Onneksi oma tatuointini on uniikki, spesiaali, paras ja virheetön. Se ei ainakaan sovi yhteenkään yllä mainittuun kategoriaan, ja kirvoittaa uteliaista kanssaihmisistä mitä jännittävimpiä variaatioita lauseesta "Miksi sulla on fillari selässäs?"