maanantai 14. helmikuuta 2011

Hinaaja

En pidä ismeistä. Aatteet ahdistavat minua. En suostu kallistumaan poliittisesti mihinkään suuntaan. Tahdon laukoa mielipiteitäni joutumatta leimatuksi city-hipiksi, kokkariksi, kommariksi tai miksilie puunhalaajaksi. En jaksa väitellä ja vääntää kättä. Kysyttäessä perustelen kaiken journalistisella sitoutumattomuudella ja kysyn väliäkö hällä.

Mutta annahan olla, jos joku tuhannen taalan tampio suvaitsee asettaa ihmisiä arvojärjestykseen sen perusteella, kenen kanssa he sänkynsä jakavat. Voi tampio-parkaa!

Homoaktivisti minussa nousee silmät leiskuen ja nyrkit ojossa barrikadeille, kun mistään mitään tietämättömät torvelot soittavat suutaan. Ai, luonnonoikku vai? Aijaa, etteikö meillä ole samoja oikeuksia? Pohjasakkaa? Eläimiinsekaantujia? Salaliitto? Mitä sieniä sä oikein vedät?

Minua ei saisi sateenkaarenkirjavan rekka-auton lavalle kirveelläkään. En suostuisi ikimaailmassa marssimaan Pride-paraatissa rauhanlippuun kietoutuneena. Minä vain tahdon korjata vääriä, valistumattomia mielipiteitä ja tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Parhaiten se luultavasti onnistuisi, jos hellästi tönisin valistumattomia urveloita sateenkaarenkirjavien rekka-autojen alle, mutta toistaiseksi olen tyytynyt vain piipittämään internetissä. Ja kenties lausumaan muutamia valittuja sanoja yleisistä ihmisoikeuksista ja maalaisjärjestä, mikäli tilanne on sitä vaatinut.

Homoudesta väitteleminen on hulvatonta. On harvoja asioita, jotka kirvoittavat vastaväittelijöiltä niin riemastuttavia argumentteja, ja joista puhuessaan tietää olevansa täysin oikeassa.



PS. Edellisen merkintäni inspiroimana muutama kieroutunut ihmisyksilö kävi oppilaitokseni aulassa kimppuuni ja väkisinhalasi minua. Mikäli blogini siis toimii käänteispsykologisesti, tahtoisin ilmoittaa, että vihaan rahaa palavasti, enkä missään nimessä tahdo saada tuhansien eurojen käteislahjoituksia.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ihmisvihaaja

Opiskelen ammattikorkeakoulussa. Oppilaitoksen käytäviä asuttaa lisäkseni liuta muita aikuisia ihmisiä.

Oppilaitoksessani järjestetään maanantaisen ylikansallisen vaaleanpunaisten sydänten päivän kunniaksi Halipäivä. Päivän tarkoitus on rohkaista oppilaita piristämään toistensa arkea ja halata niin maan perkeleesti. Ja, mikä parasta, jaossa on myös yleisen bestiksen titteli!

Peruskoulusta tuttu, taatusti epäsuosittujen oppilaiden mielialaa latistava halikilpailu (kilpailijat halaavat miljoonia ihmisiä ja pyytävät käpälöimiensä yksilöiden allekirjoitukset pahvisydämeen; eniten lääppinyt voittaa) käydään nyt myös minun koulussani! Ammattikorkeakoulussa! Missä opiskelijat ovat aikuisia ihmisiä ja osaavat varmaan käskemättäkin halata ystäviään!

Olen harkinnut verhoutuvani maanantaina piikkilankaan. Siitäkin huolimatta, että lämmin ja vastaanottavainen olemukseni luultavasti pitää halailijat kaukana aivan luonnostaan.

Minä en hali. Olen halannut parhaita ystäviäni viimeisten kahden vuoden aikana yhteensä viisi kertaa. Asunnossani asuvaa Naista olen halannut ystävyysvuosiemme aikana korkeintaan viidesti. Voi olla, että liioittelen.


Ystäviä sopii mielestäni halata, jos
1. Tapaamme pitkästä aikaa
2. Tulemme olemaan erossa pitkän aikaa
3. Ystävällä menee niin huonosti, etteivät sanaa enää riitä, ja on turvauduttava voimakeinoihin
(4. Gin tonic kuudentoista lajitoverinsa kanssa on sekoittanut harkintakykyni)


Mikäli siis liikut huomenna sen erään valtaisan oppilaitoksen käytävillä Pasilan asemaa vastapäätä ja näet vainoharhaisesti pälyilevän toimittajaopiskelijan, pysy kaukana.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kielioppikansallissosialisti

Pannukakkujahan voi tehdä eristysvaahdosta ja sokerista. Mitä sitten, jos joku nihkeä ruokaelitisti valittaa! Kyllähän kaikki tajuavat, että pannukakkuihin on pyritty, vaikka lopputulos maistuukin pahalta. Saisivat olla kiitollisia, että pannukakkuja edes tehdään!

Ihmiset tärvelevät minun työvälineeni. Suomen kielestä on tullut eristysvaahdosta ja sokerista tehty pannukakku. Enkä minä saa valittaa, koska hei, kieli muuttuu, älä oo niin kaavoihis kangistunut! Oikeat toimittajatkin ovat minua vastaan.


Törmäsin tähän kotimatkallani. En ollut tyytyväinen.

Jokaisesta pilkusta ja possessiivisuffiksista nillittäminen käy raskaaksi. Tahtoisin silti kantaa mukanani paksua punaista tussia ja korjata yhdyssana- ja yhdysmerkkivirheet kaikista holtittomasti vapauteen lasketuista mainoksista ja muista kirjallisista julkaisuista. Piirtelisin mielelläni punaisia rasteja myös niiden tolvakkeiden poskiin, jotka käyttävät sivistyssanoja väärin.

Enkä ole yksin.

Olen jo ryhtynyt piilottamaan Facebook-syötteestäni ne ihmiset, jotka toistuvasti osoittavat kieliopillisen välinpitämättömyytensä. Sori kaverit, ei mitään henkilökohtaista. Te vain vaikutatte tyhmiltä kaikkine "ammatti kouluinenne" ja "ystävän päivä juhlinenne".

tiistai 8. helmikuuta 2011

Snobi

"What are you? 85?"

Näin kysyi yhdysvaltalainen ystäväni, kun lauantai-iltaa aloitellessamme sekoitin itselleni gin tonicin.

Jos kelaamme elämäni elokuvaa tästä hetkestä noin neljä vuotta taaksepäin, näemme kohtauksen, jossa vietän iltaa silloisten luokkatovereideni kanssa. Katson hämmentyneenä drinkkilistaa, sillä en ole vielä löytänyt Sitä Oikeaa. Edelläni joku tilaa gin tonicin ja lausuu kohtalokkaat sanat:

"Tää on niin herrasmiesjuoma!"

Lemmen liekki syttyy.

Kelataan pari vuotta eteenpäin. Istun fiinissä lontoolaisessa ravintolassa ja illan isäntä, jonka kattohuoneistossa olemme seurueinemme hetkeä aikaisemmin ihailleet Thamesin ylle laskevaa aurinkoa, kysyy kummia.

"Oletko koskaan maistanut gin tonicia kurkun kanssa?"

En ole. En ole koskaan kuullutkaan moisesta. Herra tilaa minulle ja itselleen gin tonicit kurkulla ja tarjoilija nyökkää: "Certainly, sir."

Nautimme juomiamme pikkusormet koholla ja hymistelemme.

En ole vielä uskaltanut ottaa kokonaista kurkkua mukaani baariin. Joskus vielä kerään rohkeuteni ja teen sen. Isken puolen kilon kurkun baaritiskille ja pyydän, että jos laitatte tuosta sen limen tilalle. Maistuu paremmalta.





Raskaan maanantain GT
4 cl Gordon's Dry Giniä
Loppulasillinen tonicia (lasin koolla ei väliä)
Paksu kurkkusiivu

Nauti hämärässä, sohvalla loikoen ja unohda deadlinet, analyysit ja tiskipyödällä karvaa kasvavat kattilat.

Vaihtoehtoisesti voit kaapata kaverin mukaan ja käydä yksillä kolmen euron ginitonikeilla (maanantaista keskiviikkoon; ei sillä, että itse käyttäisin tarjousta koskaan hyväkseni).

maanantai 7. helmikuuta 2011

Mies

Asunnossani asuu Nainen. Olen tuntenut Naisen pian 11 vuotta. Olemme henkisesti naimisissa, halusimme sitä tai emme.

Olen jakanut asunnon Naisen kanssa reilut kaksi vuotta. Tänä aikana olen oppinut yhtä ja toista naiseudesta ja naisena olosta ja vakuuttunut siitä, että saatan sittenkin olla mies.

Naisen elämässä on viisi tärkeää asiaa:

Ylläpito
Peseytymiseen Nainen käyttää kahdeksaa (8) eri tuotetta. Olen laskenut. Päivittäisen kosmetiikan varastoimiseen tarvitaan kolme neljännestä wc:n peilikaapista. Hammastahnani ja -harjani mahtuvat sekaan juuri ja juuri. Kampakin hyvänä päivänä.

Yleishyödykkeet
Jumppapallo, käsipainot ja riisinkeitin (vain muutamia mainitakseni) ovat vain näennäisesti käyttämättömiä. Nainen käyttää niitä, kun en ole paikalla. Tavaroita peittävä puolen sentin pölykerros johtuu siitä, etten koskaan käy missään.

Värioppi
Mustavalkoinen kangas X ja mustavalkoinen kangas Y voivat olla syvässä ristiriidassa keskenään. Vihreä kängas Z ja vihreä kangas W eivät missään nimessä sovi yhteen ja niiden esteettinen kakofonia loukkaa Naista syvästi. Vain Nainen osaa yhdistellä värejä oikein, ja mikäli hän ripustaa vaaleanpunervan koristetupsun keittiöön, se sopii sinne täydellisesti. 

Äiti
"Äiti tulee käymään" on salakieltä ja tarkoittaa kansankielisesti siivoustalkoita. Rehelliset leväperäisen elämän merkit tulee tuhota tyystin ja nopeasti, jotta Äiti voisi tyytyväisenä hymyillen todeta tyttärensä elävän hyvin ja kauniisti.

Tulevaisuus
"Muuten mä menisin sun kanssa naimisiin, mutta kun sä et oo mies, rikas, mua pidempi, etkä sä halua lapsia tai osta mulle timantteja. Enkä mä oo lesbo."
Nainen tietää tulevan puolisonsa sukunimen, vaikkei ole vielä tätä tavannut. Hän on päättänyt nimet myös neljälle lapselleen ja tietää avioituvansa 25-vuotiaana.

torstai 3. helmikuuta 2011

23

Blogien ensimmäiset merkinnät ovat painajaismaisia. Vielä kammottavammiksi ne äityvät, mikäli bloggaajan tulisi ammattinsa puolesta kyetä tuottamaan hyvää tekstiä niin unissaan kuin kesken benji-hypynkin.

Olen salaa monia asioita. Salaa siksi, että niin nuoriso sanoo. Tai sanoi ainakin silloin, kun olin oikeasti 19, enkä vain valehdellut olevani. "Tyyppi on salaa joku porvari!" huudahtelivat herkkäsieluiset lukiolaiset lahtelaisen ilmaisutaitopainotteisen lukion käytävillä, jos koulutoverin kännykkä sattui näyttämään tavallista tyyriimmältä.

Salaa voi olla mitä tahansa. Mitä tahansa voi olla niin salaa, ettei itsekään sitä tiedä ja tarvitaan joku lahtelaisen lukiolaisen kaltainen arjen sankari paljastamaan totuus.

Olen salaa toimittajaopiskelija, mutta älkää kertoko kenellekään. Pidän tätä blogia, koska opettaja käski. Mutta älkää kertoko sitäkään. Minulla on tämän lisäksi neljä hyvin salaista blogia, joista kiinnistavimmat ovat videomuodossa. Toisesta käy ilmi, että olen salaa cosplay-harrastaja ja toisesta, että olen toisinaan hyvin laiska päivittämään.

Aion paljastaa synkät salaisuuteni seuraavien seitsemän viikon aikana. Pysykää siis kanavalla, sillä tämä tirkistelytilaisuus ei toistu!

Lukijat