Ihmiset tärvelevät minun työvälineeni. Suomen kielestä on tullut eristysvaahdosta ja sokerista tehty pannukakku. Enkä minä saa valittaa, koska hei, kieli muuttuu, älä oo niin kaavoihis kangistunut! Oikeat toimittajatkin ovat minua vastaan.
Törmäsin tähän kotimatkallani. En ollut tyytyväinen.
Jokaisesta pilkusta ja possessiivisuffiksista nillittäminen käy raskaaksi. Tahtoisin silti kantaa mukanani paksua punaista tussia ja korjata yhdyssana- ja yhdysmerkkivirheet kaikista holtittomasti vapauteen lasketuista mainoksista ja muista kirjallisista julkaisuista. Piirtelisin mielelläni punaisia rasteja myös niiden tolvakkeiden poskiin, jotka käyttävät sivistyssanoja väärin.
Enkä ole yksin.
Olen jo ryhtynyt piilottamaan Facebook-syötteestäni ne ihmiset, jotka toistuvasti osoittavat kieliopillisen välinpitämättömyytensä. Sori kaverit, ei mitään henkilökohtaista. Te vain vaikutatte tyhmiltä kaikkine "ammatti kouluinenne" ja "ystävän päivä juhlinenne".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti