Vastustaja

"Sä et taas voi tykätä tästä, kun kaikki muut hypettää."
- Keskimäärin jokainen kaverini, ystäväni, sukulaiseni ja kollegani ikinä

Minulla on ongelma. Olen tahtomattani ärsyttävä wannabe-hipsteri, joka ei suostu pitämään asioista, jos ne ovat suosittuja.

Epäilen taipumukseni juontavan juurensa jonnekin ala- ja yläastevuosieni taitteeseen ja niihin kohtalokkaisiin hetkiin, kun kaikki ikäiseni nuoret naisenalut ryhtyivät shoppailemaan Henkkamaukassa. Kun muut pukeutuivat pinkkeihin pooloneuleisiin, minulla oli ruskea mokkanahkatakki tai vihreä poncho (olin mielestäni äärimmäisen cool). Samoihin aikoihin Suomi-räpin hyökyaalto pyyhkäisi päijäthämäläisen mäkihyppykaupungin yli, mutta minä halusin kuunnella vain Adiemusta ja Eros Ramazzottia.

Henkkamaukkanegaationi on ja pysyy, enkä vieläkään osaa suhtautua avoimin mielin asioihin ja ilmiöihin, joita huomaan muun maailman hehkuttavan. Minun täytyy kuvitella, että löydän artistit, elokuvat ja tv-sarjat ihan itse, enkä suinkaan kenenkään muun painostuksesta (poikkeus: muutamat lähipiiriini ihmiset, joilla on Hyvä Maku, ja joiden viihdesuosituksia suostun siksi kuuntelemaan).

Minä pukeudun tasan niin kuin itse haluan (on muuten äärimmäisen käytännöllistä pukeutua samalla tavoin vuodesta toiseen; sitä on väistämättä muodikas kerran viidessä vuodessa!), kuuntelen ihan itse YouTubesta löytämiäni vähän noloja bändejä, enkä ainakaan tasan varmasti suostu vieläkään katsomaan sitä elokuvaa seksuaalisesti hämmentyneistä lehmipojista.

Ryhdyin pohtimaan vastarannankiiskeyttäni, koska katson nykyään joka tiistai jakson verran sarjaa, jonka paheksumiseen olen käyttänyt suunnattomat määrät energiaani, ja jonka huumorin olen jyrkästi todennut olevan täysin turhaa ja typerää.

Enkä vieläkään seuraa sarjaa siksi, että se olisi mielestäni jotenkin uskomattoman hyvä tai edes viihdyttävä. Siinä on muutamia hauskoja repliikkejä ja se kommentoi ajankohtaisia asioita toisinaan hyvinkin osuvasti, mutta kieltäydyn myöntämästä sen loistavuutta tai ymmärtämästä hypeä, joka sen ympärille on kehkeytynyt.

Mutta on se nyt perkele, kun mainostoimisto Buddha upeine työntekijöineen naurattaa aivan holtittomasti, ja olen sen takia melkein valmis myöntämään, että sokeakin kana saattaa joskus löytää jyvän.

"Kaikki mun ideani oli omasta mielestä nokkelia, eikse tällä alalla riitä?"

Lopullisen takinkääntäjän leiman voi tosin lyödä otsaani vasta siinä vaiheessa, kun a) ostan älypyhelimen ja b) luovun kannettavasta CD-soittimestani ja vaihdan sen mp3-soittimeen