Muotitietoinen

Ottakaamme tähän alkuun muutamia yleisiä terveisiä:

RE: lahti, lahden vaakuna, lahti vaakuna, lahdenvaakuna, kuuluisia lahtelaisia
Hei sinä, joka olet päätynyt tälle sivulle Lahtea googlaamalla: ei täällä ole mitään nähtävää. Käy ennemmin Wikipediassa. Ja teille kahdelle (ilmiselvästi lahtelaiselle) googlaajalle tiedoksi, että "lahdenvaakuna" kirjoitetaan oikeaoppisesti erikseen, "Lahden vaakuna".

RE: gin tonic kurkku, gin+tonic+kurkku, gin tonic kurkulla, kurkku gin
Hei sinä, joka kaipaat "giniä kurkulla", tässä sinulle lyhyt ohje: kaada lasiin pari senttiä giniä (Hendrick's = paras) ja loppulasillinen tonicia. Pudota sekaan kurkkusiivu. Juo. Ei kestä kiittää!

Ja sitten itse asiaan!

Pohdin toisinaan, josko minun pitäisi perustaa muotiblogi. Älkää vielä tikahtuko nauruun, antakaa minun ensin selittää.

Muotibloggaajat ovat nykyinternetin vaikuttajia. Itsestään isin ostamalla järjestelmäkameralla "varpaat yhdessä, katse maassa, sormet tukassa" -valokuvia nettiin postailevat tyttö- ja poikalapset ovat modernin maailman idoleita; niitä tyyppejä, joiden mielipiteitä kuunnellaan ja joiden elämää kadehditaan.

Muotibloggaajat kutsutaan parhaisiin bileisiin. Heistä tulee parhaassa tapauksessa stylistejä ja he päätyvät valtakunnallisten lehtien sivuille esittelemään vaatekaappejaan (siksi, että niistä yleensä löytyy vastaus siihen, mitä sinun tulisi pukea yllesi, ellet olisi niin syntisen ruma). He ovat upeita ja maagisia. Vähän kuin ennenvanhaiset filmitähdet, jotka kelpaavat nykyään lähinnä juorulehtien "Kattokaa nyt, kun tääkin vosu oli taas kännissä" -lööppeihin.

Upea Elina esittelee kotiaan - katso kuvat!

Minä en ole muodikas. Näytän pääsääntöisesti 14-vuotiaalta pikkupojalta, joka käyttää äitinsä ostamia riemunkirjavia vaatteita. Minulta on mm. kysytty metroasemalla, eivätkö mainokset, joissa on vähäpukeisia naisia "oo susta niinku miehenä silleen tosi vaivaannuttavia?"

Olen kuitenkin ns. "fierce by association".

Omituiseen lähipiiriini kuuluu nimittäin ihmisiä, joiden vuoksi päädyn toisinaan hyvinkin glamrööseihin muotibileisiin. Siis sellaisiin jännittäviin kliinisenvalkoisiin tilaisuuksiin, joissa vaihdetaan poskisuudelmia ja syödään mansikoita skumpan kanssa. Tai sellaisille juorulehtien rakastamille örvellyskesteille, joilla kaikki näyttävät hyvältä ja käyttäytyvät hyvin huonosti.

Näissä bileissä vaihtui vuosikymmen ja joku oksensi kattilaan.
Huomatkaa epämuodikas vesipullo.


Olen vakuuttunut, että näistä bileistä on tarttunut minuun hitunen couturea. Se ei, luonnollisestikaan, näy ulospäin (rakastan rumia huppareitani liikaa). Se purkautuu tiedostamattomana ymmärryksenä siitä, mikä on hot ja mikä not (osaan siis Huippista ja MuHua katsoessani osoittaa, kuka on aidosti in ja kuka auttamatta out; vapiskaa Heidi Klum ja Tyra Banks). Se tulee julki, kun bongaan netistä superihkut kengät ja huomaan niiden olevan McQueenit. Se on sitä, kun ymmärrän, että suurin osa vaatekaappini sisällöstä on siis so last season, mutten ole riittävän varakas tehdäkseni asialle jotain.

Jos perustaisin muotiblogin, se olisi kryptinen valokuvablogi, jonne lataisin taiteellisesti tärähtäneitä yksityiskohtakuvia supermuodikkaista asusteista tai tienvarteen inspiroivasti kuolleista oravista. Kuvien värisävyt olisi luonnollisesti heitetty hieman poskelleen photoshopissa.

Tähän tapaan. Huomatkaa trendikkään metallisävyinen ovenkahva.

Vaikken perustaisikaan muotiblogia, ajattelin herättä tämän avautumiskanavani henkiin. Seuraava merkintäni saattaa koskea Linnan juhlien etikettivirheitä. Pysykää kanavalla.