tiistai 15. maaliskuuta 2011

Viisuholisti

Kevään(i) kohokohta lähestyy. Toukokuisista lauantai-illoista parhainta vietetään tänä vuonna pari viikkoa tavallista aikaisemmin, jo 14.5. Päivämäärä on merkitty puhelimeeni, taskukalenteriini ja syvälle takaraivooni.

Euroviisut on (kansainvälisittäin ihan ESC vaan) tapahtuma, jossa suunnaton määrä huonoa musiikkia saa satoja miljoonia kuuntelijoita. Kliseiset lyriikat ja samalla kaavalla sävelletyt, toisinaan varovasti kantaa ottavat tanssibiisit yhdistävät eurooppalaisia tehokkaammiin kuin mikään solidaarisuusohjelma koskaan.

Musiikkimakuni on tavallisesti hyvin sivistynyt ja intellektuelli. Kuuntelen pikkunäppärää singer/songwriter poprockia ja epämääräistä kitaravetoista indierenkutusta.

Toukokuu ja Euroviisut muuttavat kaiken. Olen fanaattinen, vaikka olenkin seurannut kilpailua vasta vuodesta 2006 alkaen. Silloin olin yksi niistä, jotka pitivät Lordia suurena kansallisena häpeänä, ja jotka finaalin jälkeen suurimalla äänellä julistivat "tällasen vähän erikoisemman artistivalinnan" hienoutta.


Ystäväni järjestivät minulle viime kesänä 
syntymäpäiväjuhlat, joiden teemana oli Euroviisut.
Esiinnyin moldovalaisena saksofonistina. 


Nykyään seuraan useiden viisumaiden esikarsintoja. Esimerkiksi Ruotsin Melodifestivalen näytetään vuosittain suorana FST:llä, viimeksi viime lauantaina.

Koostan vuosittain reilua kuukautta ennen finaalia henkilökohtaisen top kymppini. Toistaiseksi suurin osa suosikeistani on selviytynyt semifinaaleista finaaliin, mutta finaaliäänestyksessä Eurooppa on kanssani eri mieltä. Joka kerta.

Viisufinaalia edeltävä viikko on minulle pyhä. Semifinaali-iltoina minua on hyvin vaikea saada TV:n äärestä minnekään. Toistaiseksi ainoa riittävän hyvä syy on ollut Rufus Wainwrightin konsertti. Ymmärtänette.


Tänä vuonna merkintäni ovat yllättävän rauhallisia. 


Suomen edustajavalinnoista olen yleensä eri mieltä muun maan kanssa. (Paitsi Waldo's Peoplesta.) Etenkin viime vuonna hävetti. 

Tänä vuonna myönnän riemulla maanpetturuuteni ja annan täydet 12 pistettä länsinaapuriin. Ruostin edustajan Eric Saaden kappale Popular on kaikkea sitä, mitä viisubiisiin kuuluukin olla; sopivan mauton, äärettömän tanssittava ja sinnikäs korvamato. Olisin äänestänyt Saadea jo viime vuonna, elleivät ruotsalaiset olisi lähettäneet väärää artistia Norjaan.


Äänestäminen ei onnistunut suomalaisesta liittymästä. Kokeilin.



Parhaat viisubiisit 2006-2010

5. Serebro: Song #1 (Venäjä, 2007)

2 kommenttia:

  1. Voivoivoivoivoi... Jos ruotsalaiset vain olisivat äänestäneet Saadea viime vuonna, maailma olisi räjähtänyt viisufinaalissa. Vähintään. Manboy (Manwhore?) oli ehkä viisuin viisurenkutus mitä Ruotsi on esittänyt sitten Waterloon.

    Popular on onneksi osoittanut jo kunnon korvamadon piirteitä, as you just said. Peukkuset pystyssä ^_~/!

    VastaaPoista
  2. Ehkä naapurit ymmärsivät, ettei maailman räjäyttäminen välttämättä olisi kovin hyvää mainosta.

    Popular voi tänä vuonna joko räjäyttää pankin tai olla täydellinen fiasko. Euroopasta kun ei koskaan tiedä.

    VastaaPoista

Lukijat