perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kamala


Tiedättehän ne sellaiset naisihmiset, joita iltapäivä- ja naistenlehdet tituleeraavat kilvan ”ihaniksi naisiksi”? Ne sellaiset ihmisnaaraat, jotka vuolaasti jakavat kokemuksiaan uniikeista elämäntilanteistaan, jotka ovat ”kasvattaneet heitä ihmisinä”, kun ympärillä keskusteluohjelman studiossa istuvat muut leidit nyökyttelevät myötätuntoiset mutruilmeet naamoillaan, silmäkulmat kosteina?

Ne ovat niitä samoja naisia, jotka kutsuvat muita samaa sukupuolta edustavia aikuisia hassunhauskasti ”tytöiksi” ja avautuvat jatkuvasti siitä, miten ”on niinku tosi tärkeetä, et on omaa aikaa ja siis niinku tilaa kasvaa”.

Niitä, jotka kokoontuvat laumanomaisiksi ryppäiksi puimaan yhden joukkoon kuulumattoman henkilön tunne-elämää ja sen puutteita. Niitä, jotka voivat käydä viidentoista minuutin syväluotaavan keskustelun ripsistä tai siitä, mitä kenenkin miespuolinen jatke sanoi ja mitä se oikeasti tarkoitti.

Kuvan ohjelma saattaa liittyä merkinnän aiheeseen. 
En ole koskaan ymmärtänyt sellaisia naisia. Enkä ymmärrä, miten kukaan voi ymmärtää niitä. En usko, että ne itsekään ymmärtävät itseään. Toisinaan joudun kuitenkin olosuhteiden pakosta kommunikoimaan näiden naaraiden kanssa, mikä johtaa yleensä siihen, että minusta tehdään seuraavat johtopäätökset:

1.”Se on siis niin rekkis.”
Sori muru, ei ihan. En vain jaksa maalata naamaani tuntikaupalla ja asetella jokaista päälakeani koristavaa karvaa feng shuin mukaiseen harmoniseen järjestykseen.

2. ”Se siis niin yrittää viedä mun miehen.”
Ei, armaani, miehesi vain osaa keskustella mielenkiintoisemmista aiheista kuin sinä. Kuten esimerkiksi viiksistä. Ehkä sinunkin pitäisi opetella keskustelemaan viiksistä.

3. ”Se siis niin yrittää pokata mut.”
Kuten internetissä sanotaan: Minä en edes.

4. ”Se on siis niin ilkee.”
Rakkaani, sitä kutsutaan sarkasmiksi. Jos et ymmärrä sitä, lienee parasta, että pysyttelet kotoisan kanalaumasi luona, etkä edes yritä kommunikoida ulkomaailman kanssa.

Itketään yhdessä!
Joskus pohdin, oliko minun kasvatuksessani kenties jotain vikaa. Miksei minusta ei koskaan kasvanut valtamedian alati mainostamaa tsirbulaa? Sitten muistan, että tämä kyyninen kamala akka on huomattavasti parempi vaihtoehto, ja jatkan television kammottaville korkkarihanhille huutamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat